• The golden boat
• Workshop
• Festivals
• Symposia
• Literary tours
• Gatherings

• gallery
• archive
• financing & partnership
• contact

starci su sjeli...
(zemlji s ruba svijeta....)


1 iliti prolog
njih petorica baš petorica
na zidiću kilometre i kilometre i kilometre dugom

2
njih petorica baš petorica
na zubatom suncu zubatog prosinca
baš nekako oko podne i prije objeda

3
njih petorica baš petorica
okrenuti uredno licem redu kućeraka
skrivenih iza neukusnih plavih keramičkih
pločica na natrulim pročeljima koja pare banj

4
njih petorica baš petorica
praznotupih pogleda zapiljenih u nas
nespretne u naša nedopijena pića u naša
nedopisana pisma u naše nedosanjane sne
u našu hinjenu bezbrižnost i lakoću

5
njih petorica baš petorica
okrenutih (još urednije) plećima atlantiku
i stoljećima s ljećima na svojim plećima
sa spoznajom o kraju i beskraju o koncu i
beskoncu o svrsi i nesvrsi o zapravo zidiću
i fasadama nasuprot i nevidljivim amerikama

6
njih petorica baš petorica
gle i jedne novine nazirem s ove udaljenosti
 i to journal nacional sa sportskom stranicom
pa shodno tome i temom (ne okolišajmo nogometom)
kao i uvijek a bogami i sa ostatkom lista zgužvanim
u jastuk podguznjak za umorne kosti
načetu prostatu upaljen mjehur

a                                                                        b
njih petorica baš petorica                njih petorica baš petorica
a samo jedan izlizan kačket            i pritom za nas furešte
i samo troje nacikle naočale            oprezno odjeveni i zašuškani

7
njih petorica baš petorica
okrenuta leđima oceanu lednom stranom
zovu se jesu možebiti i svjedoče da su
joao umirovljeni brijač iz rue sedam
rui kontrolor voznih karata od aveira do porta
antunes mjesni keramičar u dubokom miru
andreu ribar koji više ne lovi
alvaro pomorac koji više ne plovi

c                                                                                   d
njih petorica baš petorica                        njih petorica baš petorica
oh da prilazi im šesti vidim ga bome        a možda s njima i šesti koji je možda
sa cvikama na glavi suzdržan i kao          alves jorge koji dođe i ne dođe
da bi nešto rekao i kao da ne bi              koji jest ali koji i nije

8
njih petorica baš petorica
sjede i šute pa šute i sjede
a s njima i šesti bogami
dok brijač ne otvori drhtavom rukom
prozirnu umrljanu plastičnu vrećicu
te ih stade bestrasno nutkati
jeftinim suhim pecivom (naokolo pak miriše bachalou)
a oni uzmu bestrasno ili ne i bezubim ustima žvaču
svejednako buljeći u plavičaste kupaonske pločice

9
njih petorica baš petorica
ostaju tako vječno sami i odvojeni od života
sami sa svojim jučerašnjim na plaži nađenim novinama
sami sa lažiranim nogometnim ishodima
sami sa zgužvanim odrescima od mirovina
sami sa svojim artritisom slomljenim prstima
sami sa vinhom tintom i vinhom brancom verde
sami sa ženama koje su ih nekada prevarile ili nisu
sami s tugaljivim fadom i zlosutnom barcom negro
sami s izvjesnom ususretno galopirajućom budućnošću

e                                                                   f
njih petorica baš petorica                   njih petorica baš petorica
ostaju a onaj šesti alves jorge            ostaju jer ostaju i stoga
bez zanimanja mirovine porijekla        što su sjeli a to je kažu
odlazi i ne vrati se više                      najbolji položaj za čekanje i kraj

10 iliti epilog
a nitko baš nitko
ni leđima ni preko ramena
ne gleda ocean
jer znaju kako je teško gledati
nešto iza čega nema ničega
nešto što nema kraj
(1998.)



NEDERLANDSE:

De oude mannen gingen zitten
(op de aarde aan de rand van de wereld)

1
proloog

vijf mannen precies vijf
op een muur, kilometers, kilometers lang

2
vijf mannen precies vijf
onder de droevige zon van een droeve december
precies om twaalf uur en vóór de lunch

3
vijf mannen precies vijf
zoals het hoort met hun gezicht naar een rijtje huizen gekeerd
achter blikkerend ceramiek verscholen
tegels op kapotte gevels als in een badkamer

4
vijf mannen precies vijf
met hun lege blik op ons gericht
onaangepast met ons halfvolle glas, met onze
onaffe brieven, onze niet gedroomde dromen
onze gemaakte onverschilligheid en lichtheid

5
vijf mannen precies vijf
met hun brede rug gekeerd naar de Atlantische kust
en met eeuwenoud verzet in hun schouders
bewust van de plek, de uitgestrektheid, het eind
en de oneindigheid, zin en zinloosheid en de muur
en de gevels aan de overkant en de amerika’s ver uit zicht

6
vijf mannen precies vijf
en kijk uit de verte ontwaar ik een krant
het is een landelijk blad met sportpagina’s
met de onderwerpen die daar horen (zeg maar gewoon voetbal)
en met de rest van de krant tot kussen gepropt
een beschermlaag onder hun achterste voor hun oude knoken
hun uitgeholde prostaat, ontstoken blaas

a                                                                                             b
vijf mannen precies vijf                                       vijf mannen precies vijf
een met een versleten pet met een klep               in onze vreemdelingogen
en drie met gebarsten brillen op                          netjes gekleed en ingepakt

7
vijf mannen precies vijf
met hun rug naar de oceaan gekeerd
roepen ze elkaar, getuigen dat ze zijn
joao een kapper met pensioen uit de zevende straat
rue een tramcontroleur van aveiro naar porto
atunes de stadspottenbakker diep in slaap
andrea de visser die niet langer vist
alvaro een zeiler die niet langer zeilt

c                                                                                               d
vijf mannen precies vijf                                      vijf mannen precies vijf
o daar komt een zesde aan, ik zie hem                en misschien ook de zesde die misschien
met een bril op zijn voorhoofd, bescheiden           alves jorge is, die langskwam en ook niet
alsof hij iets zegt en ook niet                              die er is maar ook niet

8
vijf mannen precies vijf
ze zitten en zijn stil, stil zijn ze en ze zitten
en een zesde erbij
tot de kapper met bevende handen een doorzichtig
vies zakje open maakt en landerig
goedkoop droog brood aanbiedt (de omgeving ruikt naar kabeljauw)
ze nemen het lusteloos aan of niet en kauwen met tandeloze mond
en ze staren allemaal verstomd naar de blauwe tegels

9
vijf mannen precies vijf
blijven altijd alleen en van het leven afgesneden
alleen met de krant van gisteren van het strand
alleen met de vervlogen voetbaluitslagen
alleen met de kruimeltjes van hun pensioen
alleen met hun vingers gekromd door artritis
alleen met de vinho tinto en vinho brana verde
alleen met de vrouwen die ze bedrogen of niet
alleen met een melancholieke fado en een duistere barca negra
alleen met een zekere toekomst die op ze afstormt

e                                                                                         f
vijf mannen precies vijf                                    vijf mannen precies vijf
ze blijven, die zesde alves jorge                       ze blijven omdat ze blijven
zonder werk, pensioen, zonder band                en omdat ze zijn gaan zittenen het is
vertrekt en komt niet terug                               zeggen ze de beste plek om te zitten tot het eind


10
epiloog

maar niemand werkelijk niemand
met zijn rug naar de zon of over zijn schouder
kijkt naar de oceaan
omdat ze weten hoe moeilijk het is
achter iets te zien waar niets is
iets dat geen einde heeft

Vertaald door Ineke Holzhaus



SUOMEKSI:

ja vanhat miehet istuivat alas…
(sanoja maailman reunalta)

1 prologi
                 viisikko sama viisikko
                 kilometrejä pitkällä muurilla

                             2
                        viisikko sama viisikko
                                              purevan joulukuun purevassa auringossa
                                              keskipäivän aikaan ennen lounasta

           3
viisikko sama viisikko
kasvot kylään päin kääntyneinä kuten hyviin tapoihin kuuluu
piilossa halpojen keramiikkalaattojen takana
sinisen kylpyhuoneen rapistuneen kulissin varjossa

                                                     4
                               viisikko sama viisikko
                               tyhjät katseet suunnattuna meihin ja
                               meidän juomattomiin juomiimme ja meidän
                                päättymättömiin kirjeisiimme ja meidän uneksimattomiin uniimme
                               ja meidän teennäiseen välinpitämättömyyteemme ja keveyteemme

           5
viisikko sama viisikko
leveät selät käännettyinä atlantille
harteillaan vuodet ja vuosisadat
tietoisina paikasta ja paikattomuudesta ja lopusta
ja loppumattomuudesta ja järjestä ja järjettömyydestä ja muurista
ja kulisseista ja näkymättömistä amerikoista muurin toisella puolella

                       6
            viisikko sama viisikko
            ja täältä asti näen sanomalehden
            ja että se on päivän lehti urheilusivuineen
            ja aiheet ovat sen mukaiset (sanotaan suoraan että jalkapallotulokset)
            ja kuten aina muu osa sanomalehdestä on rypistetty
                                                        tyynyksi pehmustamaan väsyneitä luisia takamuksia
                                 kuluttamaan eturauhasta ja tulehtunutta rakkoa

           a                                                             b
viisikko sama viisikko                        viisikko sama viisikko   
ja vain yksi kulunut lätsä                        joka pysyy meille tuntemattomana
ja vain kolme paria silmälaseja                    tyylilleen uskollisesti pukeutuneena ja vaiennettuna


                            7
              viisikko sama viisikko
              kääntyneinä selkä merelle päin
              he kutsuvat toisiaan nimillä jotka kenties ovat heidän nimensä
              joao eläkkeelle jäänyt parturi kadulta numero seitsemän
              rui lipuntarkastaja aveirosta portoon   
                                                          antunes kaupungin keraamikko lepotilassa
              andreu kalastaja joka ei enää kalasta   
                                                           alvaro merimies joka ei enää lähde merelle

             c                                                          d
viisikko sama viisikko                        viisikko sama viisikko   
ja kuudes lähestyy                        ja kenties kuudes   
pidättyväisenä                         joka kenties on alves jorge      
silmälasit otsallaan                        joka kenties saapui tai kenties ei
 ja kenties hän sanoo jotakin                        joka on paikalla                       
tai kenties ei                                             tai kenties ei

                   8
                   viisikko sama viisikko
                   joka istuu ja on hiljaa on hiljaa ja istuu
                         ja heidän kanssaan kuudes
                       kunnes parturi avaa tärisevin käsin
                   läpinäkyvät haisevat muovipussit ja tarjoilee veltosti
           halpaa leipää (kaikkialla tuoksuu bakalau)
                                         he ottavat vastaan leivän tai kenties eivät
           ja pureksivat pureksimatta
                   ja tuijottavat sinisiä laattoja samoin tyhjin katsein

                   9
                           viisikko sama viisikko
                           ikuisesti yksin ja maailmasta irrallaan
                           yksin rannalta löydettyine sanomalehtineen
                           yksin järjestettyine jalkapallotuloksineen
                           yksin rypistettyine eläkepäätöksineen
                           yksin nivelvaivojen vääntämine sormineen
                           yksin vinho tintoineen ja vinho branco verdeineen
                           yksin vaimoineen jotka kenties pettivät tai kenties eivät
                            yksin fadoineen ja pahaenteisine barca negroineen
                             yksin varman tulevaisuuden laukatessa kohti

           e                                                           f
viisikko sama viisikko                         viisikko sama viisikko
sellaisena he pysyvät ja kuudes on alves jorge                 viisikoksi he jäävät ja sellaisena säilyvät
ilman töitä ja eläkettä ja alkuperää                     koska ovat istuneet alas ja kuten
lähtien eikä enää palaten                         he sanovat se on paras paikka odottaa
                              ja kohdata loppunsa

        10 epilogi           
                         mutta yksikään ei yksikään   
                         käänny tai vilkuile olkansa yli
                     yksikään ei katso merelle
                         koska he tietävät kuinka vaikeaa on katsella
                         sellaista minkä takana ei ole mitään
                         sellaista millä ei ole loppua                       

Kääntänyt Vilja-Tuulia Huotarinen

PORTUGUÊS:

os velhos sentaram-se
(para o país à beira do mundo...)


1 ou prólogo
les os cinco os cinco mesmo
numa parede quilómetros e quilómetros e quilómetros de cumprimento
 

2
eles os cinco os cinco mesmo
ao sol triste de Dezembro triste
mesmo por volta do meio-dia e antes do almoço

3
eles os cinco os cinco mesmo
virados como deve ser de cara para a fila de casinhas
escondidas atrás dos azulejos azuis de mau gosto
nas fachadas podres que parecem de casa de banho

4
eles os cinco os cinco mesmo
de olhar vazio-desbotado fixado em nós
desajeitados nas nossas bebidas năo bebidas nas nossas
cartas năo escritas nos nossos sonhos năo sonhados
na nossa fingida distracçăo e leveza

5
eles os cinco os cinco mesmo
virados (mais ainda como deve ser) de costas para o atlântico
durante séculos com os anos nos seus ombros
com o conhecimento do fim e sem-fim do final e
sem-final da finalidade e sem-finalidade da paredezinha de facto
e das fachadas em frente e américas invisíveis

6
eles os cinco os cinco mesmo
olha, entrevejo também um jornal a esta distância
e é o jornal nacional com o suplemento desportivo
e portanto com o tema (devemos dizer, de futebol)
de sempre e também com o resto da folha amarrotada
numa almofada debaixo-do-cu para os ossos cansados
próstata afectada bexiga inflamada
       

a                                                               b
eles os cinco os cinco mesmo             eles os cinco os cinco mesmo
e só um barrete gasto e contudo             para nós os forasteiros
e só tręs óculos rachados vestidos             a preceito e agasalhados

7
eles os cinco os cinco mesmo
virados de costas para o oceano lado gelado
chamam-se săo talvez e confirmam que săo
o joăo o barbeiro reformado da rua sete
o rui o controlador dos bilhetes de aveiro até ao porto
antunes o ceramista local numa paz profunda
andré o pescador que já năo pesca
álvaro o navegador que já năo navega
   

        c                                                                       d
eles os cinco os cinco mesmo                 eles os cinco os cinco mesmo
oh sim aproxima-se o sexto estou a vę-lo             é verdade e talvez o sexto com eles que talvez seja
com os óculos na cabeça contido e parece-me que         alves jorge que vem e năo vem
quer dizer algo e parece-                    me que năo que é e que năo é

8
eles os cinco os cinco mesmo
estăo sentados e calados e calados e sentados
e com eles o sexto é verdade
até que o barbeiro abre com a măo trémula
o saco de plástico transparente e manchado
e começa a oferecę-los sem paixăo
os papo-secos baratos (em redor o cheiro a bacalhau)
e eles aceitam sem paixăo ou năo aceitam e mastigam com a boca desdentada
fitando na mesma os azulejos azuis de casa de banho

9
eles os cinco os cinco mesmo
ficam assim eternamente sozinhos e separados da vida
sozinhos com o jornal de ontem encontrado na praia
sozinhos com os resultados comprados do futebol
sozinhos com os talőes da reforma amarrotados
sozinhos com os dedos retorcidos da artrite
sozinhos com o vinho tinto e o vinho branco e verde
sozinhos com as mulheres que dantes os enganavam ou năo
sozinhos com o fado triste e com o fatal barco negro
sozinhos com certo futuro galopando ao encontro deles

e                                                                        f
eles os cinco os cinco mesmo            eles os cinco os cinco mesmo
ficam e aquele sexto alves jorge             ficam porque ficam e porque
sem profissăo reforma origem             se sentaram o que é segundo dizem
vai-se embora e năo                          volta mais a melhor posiçăo para a espera e o fim

10 ou epílogo
e ninguém mesmo ninguém
nem de costas nem por cima dos ombros
olha para o oceano
porque sabem como é difícil olhar
para uma coisa atrás da qual năo há nada
para uma coisa que năo tem fim
(1998)


V SLOVENŠČINI:

starci so se posedli …
(zemlji z roba sveta…)


            1 prolog

peterica natančno peterica
na zidku, dolgem kilometre in kilometre

                2
        peterica natančno peterica
        na zobatem soncu zobatega decembra
        ravno okoli poldneva in pred kosilom

            3
peterica natančno peterica
kot se spodobi obrnjeni z obrazom proti vrsti malih hiš
skritih za kičastimi modrimi keramičnimi
ploščicami na nagnitih pročeljih, ki jih (pare banj)

              4
        peterica natančno peterica
        s praznimi otopelimi pogledi zabodenimi v nas
        nespretne, v našo nepopito pijačo, v naša
        nedokončana pisma, v naše neizsanjane sanje
        v našo narejeno brezbrižnost in lahkoto

            5
peterica natančno peterica
ki so s pleči obrnjeni proti atlantiku
in stoletja z zdravili (liječima) na svojih plečih
zavedajoč se kraja in širjave, konca in
neskončnosti, smisla in nesmisla in pravzaprav zidka
in pročelij na nasprotni strani in nevidnih amerik

                6
        peterica natančno peterica
        in glej, s te razdalje vidim tudi časopis
        in to nacionalen žurnal s športno stranjo
        in v skladu s tem tudi s tematiko (povejmo naravnost z nogometom)
        kot vedno in pri moji veri z ostanlim delom časopisa, zmečkanim
        v blazino, podlogo pod ritjo za utrujene kosti
        načeto prostato, vnet mehur

    a                                                                 b
peterica natančno peterica                peterica natančno peterica
in samo ena sama že zlizana kapa s senčnikom     in pri tem za nas tujce (furešte)
in samo trije pari (nacikle) očal            previdno oblečeni in zašušljani

                7
             peterica natančno peterica
            s hrbtom obrnjena k oceanu s hrbtno stranjo
            kličejo se, so, lahko bi bili in pričajo, da so
            joao upokojeni brivec iz rue sedem
            rui kontrolor voznih kart od aveira do porta
            atunes mestni keramik v globokem spokoju
            andreu ribič, ki nič več ne lovi
            alvaro, mornar, ki ne pluje več

        c                                                                                               d
    peterica natančno peterica                                     peterica natančno peterica
    o, vidim, približuje se jim šesti, vidim ga,               in morda z njimi še šesti, ki je morda
    z očali na glavi, zadržan in kot                             alves jorge, ki je prišel in ni prišel
    bi nekaj rekel in kot da ne bi                             ki je, a ki tudi ni

        8
peterica natančno peterica
sedijo in molčijo, molčijo in sedijo
z njimi pa tudi šesti
dokler brivec z drhtečo roko ne odpre
prozorne, zapacane vrečke
in jim ne začne brez vneme ponujati
poceni suho pecivo (okoli pa diši po bakalou)
oni brezvoljno sežejo po njem ali pa ne in žvečijo z brezobimi usti
 in vsi na enak način topo strmijo v modre ploščice

                9
        peterica natančno peterica
        tako ostajajo večno sami in ločeni od življenja
        sami s svojimi včerajšnjim, na plaži najdenimi časopisom
        sami z prirejenimi nogometnimi izzidi
        sami z zmečkanimi odrezki od pokojnin
        sami s prsti, skrivenčenimi od artritisa
sami z vinho tinto in vinho branco verde
sami z ženami, ki so jih nekoč prevarile ali pa ne
sami z žalobnim fadom in zloveščo barco negro
sami z določeno nasproti galopirajočo bodočnostjo

e                                                                       f
peterica natančno peterica                  peterica natančno peterica
ostanejo, tisti šesti alves jorge             ostanejo ker ostanejo in zaradi tega
brez poklica, pokojnine, porekla          ker so sedli, to pa je, pravijo
odide in se ne vrne več                       najboljšem položaju za čakanje in konec

            10 epilog
        nihče pa, prav nihče
        niti s hrbtom niti čez rame
        ne gleda na ocean
        ker vedo, kako težko je gledati
        nekaj, izza česar ni ničesar
        nekaj, kar nima konca

Literary association IA